Aino Acté, salainen ranta ja Palma de Pyy
Maaliskuussa 2020 alkaneen koronakaaoksen aiheuttama sisällä kökkiminen alkoi kevään edetessä ja lämpötilan noustessa ahdistamaan. Onneksi ystävälläni Jonssilla oli samanlainen tarve päästä ulos ja uskallus kohdata ihmisiä kuin minulla, joten lähdimme vähitellen "seikkailemaan". Ensin kävellen ja sitten kelien salliessa pyöräillen. Autoa ei meillä kummallakaan ole.
Vi båda lever i hjärtat av Helsingfors, i Sörnäs, i Kurvi. Jag hade varit bort från hit nästan tio år, under sommartiderna. Nu visste jag att jag ska stanna i Helsingfors och jag var lite rädd för det. I mitt sommarhem hade jag en underbar trädgård vart jag kunde går bara att jag öppnade dörren från köket. Jag inte har ens balkong i min lägenhet här. Hur kan jag hitta platser inom staden var jag kan fick liknande upplevelser än ja fick i min trädgård, skönhet och stillhet.
Jonssilla taas työ oli viimevuosina rajoittanut ajankäyttöä, joten vaeltelu ilman aikatauluja oli jäänyt vähiin. Koronasta johtunut lomautus antoi hänelle aikaa. Minulla sitä jo oli, kun ainoa kesätyöni oli vapaasti aikataulutettavissa.
Lyhyet retkemme toimivat niin hyvin, että päätimme ottaa kesälle muutaman isomman haasteen esim. telttailun jossakin lähialeella. Halusimme tulevaan kesään uusia kokemuksia ja paikkoja. Pienellä budjetilla ja mieluiten läheltä kotejamme. Avainsanat retkille osallistumiseen olivat uteliaisuus, kiireettömyys, rento asenne sekä mukautuminen vaihteleviin tilanteisiin ja yllätyksiin. Halusimme löytää paikkoja joihin ihmiset eivät suurin määrin vaella tai onnistuisimme menemään niihin silloin, kun on hiljaista. Arki oli ajankohtana puolellamme. Saatoimme ajoittaa reissut viikolle ja aamupäiviin. Toivoimme näkevämme Helsingistä muutakin kuin ne helposti tarjolla olevat, yleisesti tunnetut kohteet. Se vaatii hieman vaivannäköä, mutta kannattaa!
Jonssin ehdotuksesta lähdimme ensimmäiselle pidemmälle retkelle 15.6 kohti Herttoniemeä. Pyörillä Suvilahden ja Mustikkamaan kautta. Ensimmäinen etappi oli Herttoniemen kartano https://hertonasgard.fi/suomi/kotisivu/ jonka alueen kiersimme läpi. Näimme Myllyn ja ravintolan https://vanhamylly.fi/ ja löysimme viljellyt pellot. Kesän tyyneys ja rauha tuntui siellä uskomattomalta, kun olimme vain kivenheiton päässä vilkkaasta Linnanherrantiestä. Peltoja viljelee:
Ajankohtaan nähden oli uskomattoman kuuma tai oikeastaan niin, että nykyisin
kesäkuu tuntuu olevan lämpötilallisesti kovin kylmä verrattuna lapsuuden kesäkuihin 70-80-luvuilla. Siksi peltoja, upeita vanhoja rakennuksia ja puita katsoessa tuli vahvoja muistoja ja tunnelmia sieltä. Ehkä vähän haikeuttakin... Haikeus kasvoi kartanon puistossa, jossa pidimme eväshetken. Kuinka upeaa olisi saada välähdys menneestä - ja kartanon kukoistuksen ajasta. Tähän mielentilaan toi lohdutusta se, että ehdimme vielä nähdä rippeet puiston upeasta Syreeniaidasta. Se on melkein vastaava kokemus, kuin Roihuvuoren Kirsikkapuiden kukinta. Tuoksu on parhaimmillaan huumaava.
The journey continued and our next destination was Aino Acté villa. It wasn’t that easy to find the way to that place even we used our navigators. We weren’t in a hurry, so we didn’t mind circling around in the nearby neighbourhood. Helsinki has so different kind of areas, so it is interesting to compare them. From our perspective, coming from Kurvi It was odd that such a beautiful area by the sea had quite common apartment buildings.
It was quiet around the villa when we finally found it. We got the opportunity to go around this beauty which has been neglected so long that damage has happened and some parts of the villa’s structure. That is unbelievable.
Onneksi nyt on päätetty, että Huvila kunnostetaan yleiseen käyttöön, vaikka toteutus ei oikein tunnu etenevän... Toivottavasti paikassa joskus aukeaa mm. kahvila, sillä sieltä on upea näköala kohti merta ja Herttoniemen rantaa.
Huvilan luota lähtiessämme minulla ei ollut enää mitään käsitystä siitä minne päätyisimme. Suunnitelma oli löytää paikka lepäilyyn, auringonottoon ja ehkä uintiin, vaikka tiesimme, että merivesi ei vielä ollut kovin lämmintä. Jonssilla oli jonkinlainen käsitys mistä sellaisen paikan voisi Tullisaaresta löytää. Hän myös tiesi, että Palma de Pyy ravintola aukeaisi vasta kolmelta ja sinne halusimme mennä syömään päivällistä. Seurasin häntä, kun pyöräilimme kohti meren rantaa läpi puiston https://vihreatsylit.fi/tullisaaren-kartanopuisto/ ja päädyimme Tullisaaren rantaan. Tuntui kuin olisimme olleet salaisessa poukamassa, sillä lisäksemme paikalla oli vain muutama muu ihminen. Upea paikka ja juuri sitä, mitä olimme kaivanneet. Kiireetöntä oleilua, upeaa luontoa ja löytämisen riemua!
Kellon lähestyessä kolmea keräsimme tavaramme raukeina ja siirryimme kohti ravintolaa. Jätimme pyörät Tullisaaren puolelle ja laskeuduimme rantaan, josta pääsi laituria pitkin Pyysaareen. Hyvä tunnelma nousi entisestään, kun näin kyltin: Helsingin työväen pursiseura https://htps.fi/. Nimi antoi minulle ennakko-oletuksen, että meitä vastassa olisi maanläheinen (tai tässä tapauksessa vedenläheinen) paikka, jossa voisi kulkea rentoutuneesti. Näin olikin! Itku meinasi päästä, kun ajattelin, että tällaisia paikkoja meillä Helsingissä ja Suomessa on. Paikkoja jonne kuka tahansa voi mennä ja jotka sijaitsevat aivan uskomattoman hienoilla paikoilla. Toisaalta itsekkäästi ajattelin myös, että ihanaa kuinka harva tästäkin paikasta tietää ja toivottavasti sinne ei koskaan tule mitään valtavaa ryntäystä.
Saapuessamme ravintola Palma de Pyyn terassille, juuri sen avauduttua, oli paikalla vasta muutama muu innokas joten saimme pöydän loistavalta paikalta (ei siellä kyllä huonoja paikkoja olekaan). Hienosta nimestään huolimatta ravintola on sympaattinen vanha puutalo ja tarkemmin sen historiasta voit lukea täältä https://htps.fi/ravintola-pyysaari/palma-de-pyyn-historia/ Minä nautin siellä lasillisen valkoviiniä ja katkarapuvoileivän.
Päivä alkoi kääntyä illaksi ja vaikka paikkaan olisi ollut ihana jääda, niin päätimme lähteä kohti Kurvia. Takaisinpäin pyöräillessä löysimme paremman reitin, ajelimme puiston, metsän ja rannan kautta kohti Herttoniemeä. Aloimme jo suunnitella seuraavaa retkeä, sillä päivä oli täyttänyt kaikki odotuksemme. Molemmilla oli omat juhannussuunnitelmat, mutta sovimme, että sitä seuraavalla viikolla teemme retken johonkin Helsingin lähisaarista. Siitä lisää seuraavassa postauksessani.
Ei kommentteja:
Uudet kommentit eivät ole sallittuja.