Kaikki paitsi purjehdus on turhaa

Keskiviikkoiltana, Pihlajasaarireissun jälkeen. Istuin ihanan uupuneena nojatuolissani, kun messenger kilahti. Siellä oli viesti Jonssilta: lähdetään Kaunissaaren huomenna! No eihän siihen voinut vastata muuten kuin: lähdetään!

Tavarat jo illalla kasaan, koska halusimme ehtiä ensimmäiseen veneen lähtöön Vuosaaren Kalkkihiekantorilta.    

 

Kävelimme Vuosaaren metroasemalta ja olimme ajoissa paikalla satamassa. Helle oli jo aikamoinen. Sääennusteiden mukaan varustus oli niin kevyt kuin mahdollista. En muistaakseni ottanut edes takkia mukaan.

Lipun osto laivaan oli iloinen tapahtuma, kiitos edellämme olleiden nuorten jotka sanoivat ääneen sanan opiskelija-alennus. Minä en olisi tajunnut käyttää opiskelija-asemaani tähän! Kympillä meno-paluu Kaunissaareen, se on halpaa. Pääsimme loistavalle paikalle kannelle istumaan. Laivan kahvila oli toiminnassa, joten aamukahvien haku ja sitten alkoi maisemista nautiskelu.

Rantauduimme, kävimme maksamassa telttailumaksun. Seurasimme muiden touhuja ja heitä matkien nappasimme käyttöömme kottikärryt, jotta tavaroiden kuljettaminen sujuisi kevyemmin. Karttaa tutkien lähdimme saaren toiselle puolelle. Matka ei ollut ihan lyhyt. 

Kaunissaarella olevat vakioteltat vaikuttivat hiljaisilta (jotkut telttailijoista ovat telttaileet paikassa jopa vuosikymmeniä)  ja muutamia telttailijoita löytyi ulapan puolisen hiekkarannan läheisyydestä. Me halusimme syrjemmälle joten jatkoimme rannan suuntaisesti länteen päin. Minuun iski intuitio ja lähdin seuraamaan pientä polkua kohti kallioista rantaa. Läpi ryteikön ja vähän parkour toimintaa ja löysin tämän paikan: 

Rynnin takaisin polulle hakemaan Jonssin ja toivoin, että hänkin innostuisi paikasta. 

Jep. Joten ei muuta kuin telttaa pystyttämään ja sillehän löytyikin oikein mukava, tuulelta suojassa oleva paikka.

                                    

Tästä eteenpäin saarella olo sisälsi oleilua, ihmettelyä, huokailua, syömistä, kävelyä. Ainoa tavoitteemme päivälle oli nähdä auringinlasku ja sitä varten siirryimme toiselle puolelle saarta. Joimme punaviiniä ja kuuntelimme tilanteeseen sopivia musiikkikappaleita mm. otsikossa mainitsemani Lasse Mårtensonin biisin sekä tämän hienon Anki Lindqvistin Ne kesäyöt kappaleen.